Ohhos.

Pitihän minun tästä ilmottaa jo aiemmin, mutta jotenkin aina pääsi lipsahtamaan.

Eli siis... kotona ollaan!

Lento takaisin sujui hyvin. Ensin olin lentokentällä 6 tuntia hyvästelemässä kaikkia tärkeimpiä ihmisiä (joita tuli rutkasti sinne!)! Sitten minä ja Devon hypättiin lentokoneeseen. Mä olisin voinut vaihtaa lippuni business-luokkaan (osuin jonkun arvonnan voittajaks tai jotain), mutta en halunnut vaihtaa viimeisiä hetkiäni jonkun vaihtarin kanssa pois.
Devonilla oli lentoyhtiöiden lapsitarra, joten me päästii turvatarkastusten ohi helpolla ja sitten me mentiin Starbucksiin juomaan viimeiset kahvit... ja silloin Guilherme pysäytti meidän siellä lentokentällä. Eli seuraava tunti meni sitten siellä sen ja yhden brassi tytön kanssa!
Sieltä lähti ensimmäiseksi sitten brassit ja sitten minä. Devonin piti odottaa tuntikausia siellä kentällä yksin :(
Lentomatka takaisin oli vähän tylsä (elokuvat oli huonoja XD), mutta pääsinpähän kotiin.
 

Emppulassa kaikki yritti pakottaa syömään kaikkea yhdellä kertaa. Kyllä, minä haluan syödä, mutten kaikkea yhdellä kertaa!

Sitten tässä kävi mummoa ja serkkua täällä kotona. Mummi sai päähän et mä olen jotenki sairas kun mun rusketus on vähän enemmänkin keltastus kuin rusketus... mutta en mä NIIN keltanen ole!!

Sitten ollaan nähdelty kavereita ja skypetelty maailmalle ja valmistauduttu mun uuden pikkuveljen tuloo varten (siis se on vaan vaihtari, ei meidän äiti ole raskaana XD)... ja tämänlaista.

Et kyl tää tästä. Kai. Vähän on jälkishokki. Mutta kiva olla kotona.

Pakko vain sanoo, et tää vuosi oli aivan uskomaton ja nyt mulla on ihan ältsisti kavereita kaikkialla maailmalla.

Rohkeutta... no kai sitä tuli, mutta se on erilaista rohkeutta kuin mulla oli ennen! Ennen se oli reikäpäärohkeutta...

Nyt ymmärrän erilaisia ihmisiä enemmän ja musta tuntuu, että mä opin luottamaan omiin  voimiini ja tuntemaan omia heikkouksiani.

Ja tottakai taiwanilaisille tärkeimpänä...

mä laihduin muutaman kiloa XD

 

Voidaan siis sanoa, että hemmetin hyvä vuosi!

Tänään vein laatikot postiin. Siitä tuli semmoset olikohan 17 vai 18 kiloa ekassa laatikossa ja 15 kiloa tokassa laatikossa. Laitoin Nooran sit vara-osotteeksi, kun en osannu kenenkään muun osotetta ulkomuistista :D

Joooh... Tänään loppu koulu... ja huomenna pitäis olla vaihtarien vika party. Tosin kukaan ei tiedä että missä se on ja mihin aikaan ja ketä sinne on tulossa mutta YEP pitää sen... joten me ei olla yllättyneitä tästä XD

DaeLee palasi kotiin perjantaina. DaeLee on ainoa, joka ei ole itkenyt lentokentällä... ja luultavasti ainoa, joka oli 100% iloinen ja helpottunut päästessään kotiin. Sanotaanko näin, että vaihtarina oleminen Aasiassa ei nyt kenellekään oo varmasti helppoa. En yritä sanoo että se ei missään muualla voi olla vaikeeta, mutta voin 98% varmasti sanoo, et se on vaikeempaa Aasiassa.

Ylihuomenna teen oman viimeisen valokuvausretken. Ajattelin ostaa päivän mrt-kortin ja käydä kaikki Kaohsiungin mrt-asemat läpi ja ottaa niillä kaikilla kuvia.

Tiistaina on LÄHTÖ KOTIA!!!

Mitä olen tällä viikolla tehnyt: käynyt elokuvissa, saanut lahjoja, sanonut hyvästit ihmisille, kertonut ihmisille millon mä lähden, tehnyt lahjoja ihmisille, pakannut, siivonnut, käynyt koulussa, ollut yötä kaverin luona, sanonut hyvästi ihmisille, jotka palas niiden omiin koteihin, ostanut viime hetken tuliaisia, panikoinut postipakettien vuoksi, heittänyt kamaa ihan rutosti roskiin. Nauranut DaeLeen 4 kilolle teetä, mitä se päätti raahata kotiin... Niin paljon, niin paljon. Ja mikä hirveintä, mä olen ihan kamalan väsynyt. Ja mä en saa unta päivällä ja illalla pitää aina mennä sanomaan jollekulle hyvästit. Ehkä se olis helpompaa, jos se olis vaan hauskan pitoa, mutta kun pitää sanoa hyvästit ihmisille, jotka on vuoden aikana kasvanu niin tärkeiksi, niin rakkaiksi.

Kuulostaa hullulle, että ihmiset on tullu niin tärkeiksi mulle täällä niin lyhyenä aikana... mutta asia on niin, että kotona mä olen aina voinut luottaa siihen, että loppujen lopuksi mun perhe pitää mun puolia. Täällä mun piti itse luoda mun perhe ja valita hyvät ihmiset. Mutta kaiken tän jälkeen... ne ihmiset hitsautu muhun kiinni niin pahasti. Niille on voinut kertoa asioita, joitten kertominen ois Suomessa ollu ihan naurettavaa joissain kaveriporukoissa. Ne ihmiset sai mut myös kasvamaan ja ymmärtämään niin monia asioita.

Jokainen jäähyväinen sattuu omalla tavallaan ja tuntuu haikealle ja pahalle. Koskaan ei tiedä, että tulenko mä näkemään sitä ihmistä koskaan enää.

Siksi mä olen onnellinen, että mun ei pidä lähteä viimeisenä tältä saarelta. Se sattuis pahemmin kuin kukaan muu. Se sattuis, koska mun pitäis mennä saattamaan jokainen ihminen lentokentälle ja nähdä kun ne lähtee. Voin vaan sanoa... voi Ana parkaa. Mutta toisaalta on parempaa, että Ana on se viimeinen, sillä Anan poikaystävä tulee takuuvarmana sinne lentokentälle!

Viimeiset 2 viikkoa mun ajatukset on kulkenu tätä rataa: karjalanpiirakoita-ruisleipää ja suolakalaa-maksamakkaraa-patikoimaan-ruisleipää ja suolakalaa-siivoa huone-ruisleipää ja suolakalaa-juo oikeeta maitoa-käy tervehtimässä mummoja ja pullamössö sukupolvia-ruisleipää ja suolakalaa-osta koulukirjat ja etsi kiinalaisia-ruisleipää ja suolakalaa.

Että näin. Tässä suunnitelmat aika pitkäksi aikaa.

Ja Leni... totta mooses oon Torikujalle tulossa sanomaan hei! Jos mä en saa syödä teidän lohipiirakkaa jutellessa tytöille, niin mä muutun taiwanilaiseksi tai chi taistelijaksi ja syön jonkun pään!

OMGHHHH 8 paivaa ja mina palaan Suomeen!

Innostus ei voisi olla suurempi... mutta ehka tama on siksi, etta mina olen viimeaikoina matkustellut DaeLeen kanssa, joka ei voisi kaivata muuta kuin kotiinpaluuta.

Viime viikko tosiaankin meni Taichungissa (maanantai) ja Taipeissa (maanantaista lauantaihin). Kaytiin museoissa ja kasvitieteellisessa puutarhassa ja KUUMILLA LAHTEILLA (happy!!!) ja tehtiin kaikkea tosi taiwanilaista.

Mika onkin hassua, silla musta tuntuu, etta eniten ma tutustun Taiwanin kulttuuriin, kun ma en tee sita rotaryn kanssa. Mun vuosi on ollu tosi opettavainen, musta tuntuu, etta ma ymmarran itteeni nyt paremmin ja jotenkin vaan ymmartaa sitten muitakin paremmin. Tietenkin on niita miinus-puoliakin ollut. Mita ma olen keskustellut koko multidistricrin vaihtareiden kanssa, me ollaan oltu sita mielta, et ei naa paikalliset rotaryt oikein oo valmiita vaihtareihin ja etta naa ei ihan ymmarra mika taa vaihtari juttu on... JA ETTA brasilialaiset pitaa pistaa kuriin ENNEN ekaa kertaa.

Ma en yrita sanoo, etta eiko kannattais menna Taiwaniin vaihtarina, mutta Kaohsiung, Taichung, Chiayi, Yilan, Hualien, Tainan ja Taipei county ei oo ollu tassa hommassa pitkaan mukana ja sen kylla huomaa. Jos ootte vaihtareita menossa Taiwanille, toivokaa, etta paasette johonkin ERITTAIN kaukaiseen paikkaan kaikista vaihtareista (kuollut kivinen saari?) tai Taipei cityyn.

Eniten ma olen tan vuoden aikana ollut iloinen asioista, jotka ei ole vaihtunu koko ajan. Koulu on paikka minne menna joka paiva ja ma olen varmaan ainut vaihtari, joka oikeesti tykkaa menna kouluun. Mun opettajat on tosi hyvia taalla ja mua vahan saalittaa meidan koulun OPO, joka saa ens vuonna yhden brassin ja pari kanadalaista tanne. Kanadalaiset kuulostaa ihan kivalle idealle, mutta mua pelottaa se brassi. Jos se on kiltti lapsi, sen kouluvuosi on mahtava... jos se vihaa koulua ja lintsaa koko ajan (kuten eraat mun tietamat brassit...), kaikki tulee kyselemaan silta miksei se ole kuin Alli ja Ana.

Lisaksi kaikki vaihtarit. Kun kaikki taiwanilaiset on tuntunu tollommilta kuin mun varvashiki, ne on murissu mukana. Kun ne on tuntunu jarkevimmilta ihmisilta ikina (hmm.. tama on kylla aika harvoin, taiwanilaiset on hauskoja ja sekopaita, mutta ei niita hirveen kaytannollisiksi voi kuvailla, ne rakastaa perinteita (huonojakin) liikaa) ne on ollu hurraamassa mun kanssa.

Nyt meita on enaa 11 jaljella ja seuraavana lahtee DaeLee... ja SITTEN MINA!!!

Tama viikko on siis hyvastijattoja taynna... eilen Beia lahti vanhempiensa kanssa Hong Kongiin pitamaan hauskaa,  ja pakko sanoa, etta itkin tahan mennessa eniten. (Kun Christina lahti, en ees tienny millon se oli lahossa. Kun Soo-Rim lahti, silmat oli vetiset. Kun Tomito lahti pari kyynelta vierahti poskelle. Kun Beia lahti, ne oli ISOJA kyyneleita... kun DaeLee lahtee, ma varmaan vollotan siella ihan hulluna.) Mua saalittaa Ana, jonka pitaa olla viimeinen, joka lahtee. Sen pitaa kattoa, kuinka kaikki lahtee ja kukaan (muu paitsi sen poikaystava) ei ole saattaan sita.

Asioita, joita tule kaipaamaan:

Dong gua cha, pearl milktea, taiwanilainen shaved ice, halvat kirjat, halvat dvdt, KENGAT, mun ruskettunut iho...

IHMISIA joita tulen kaipaamaan:

vaihtarit, luokka, kiinan ope, host-perheet, jiao guanit, muut opet, zhu ren, muut kouluhyypat, Shin Shinin kaverit, Rotary ja rotaract tyypit...

Vaihtarit oli ekana, vaikka ne kaykin mun hermoille niin pahasti.( NIIN ANA, KENEN OLI PAKKO TEHDA MULLE FACEBOOK TUNNUS???) Kuitenkin ne loppujen lopuksi ymmartaa mita ma ajattelen. ( NIIN DAELEE, OLIKO PAKKO KIRISTAA MUT KAYTTAMAAN SITA KERRAN VIIKOSSA??) On jotenkin raskasta ajatella, etta ma en ehka tule koskaan enaa nakemaan naita ihmisia. Se hyva puoli Kaohsiungissa asumisessa on, etta meita on erittain vahan. Vain 14. Ja me ollaan "family". Me kaydaan toisten hermoillemme ja meilla on draamaa ja ei ole draamaa ja kaikki tuntee toisensa. Ja musta oikeesti tuntuu, etta ne on mun perhetta (HEMMETTI MAYA MA SUOLISTAN SUT KUN ET MENNY LENTOKENTALLE KUN BEIA LAHTI!!)

Mutta nyt pitaa menna kiinan tunnille.

Nahdaan pia~~~n!

OMGHHHH 8 paivaa ja mina palaan Suomeen!

Innostus ei voisi olla suurempi... mutta ehka tama on siksi, etta mina olen viimeaikoina matkustellut DaeLeen kanssa, joka ei voisi kaivata muuta kuin kotiinpaluuta.

Viime viikko tosiaankin meni Taichungissa (maanantai) ja Taipeissa (maanantaista lauantaihin). Kaytiin museoissa ja kasvitieteellisessa puutarhassa ja KUUMILLA LAHTEILLA (happy!!!) ja tehtiin kaikkea tosi taiwanilaista.

Mika onkin hassua, silla musta tuntuu, etta eniten ma tutustun Taiwanin kulttuuriin, kun ma en tee sita rotaryn kanssa. Mun vuosi on ollu tosi opettavainen, musta tuntuu, etta ma ymmarran itteeni nyt paremmin ja jotenkin vaan ymmartaa sitten muitakin paremmin. Tietenkin on niita miinus-puoliakin ollut. Mita ma olen keskustellut koko multidistricrin vaihtareiden kanssa, me ollaan oltu sita mielta, et ei naa paikalliset rotaryt oikein oo valmiita vaihtareihin ja etta naa ei ihan ymmarra mika taa vaihtari juttu on... JA ETTA brasilialaiset pitaa pistaa kuriin ENNEN ekaa kertaa.

Ma en yrita sanoo, etta eiko kannattais menna Taiwaniin vaihtarina, mutta Kaohsiung, Taichung, Chiayi, Yilan, Hualien, Tainan ja Taipei county ei oo ollu tassa hommassa pitkaan mukana ja sen kylla huomaa. Jos ootte vaihtareita menossa Taiwanille, toivokaa, etta paasette johonkin ERITTAIN kaukaiseen paikkaan kaikista vaihtareista (kuollut kivinen saari?) tai Taipei cityyn.

Eniten ma olen tan vuoden aikana ollut iloinen asioista, jotka ei ole vaihtunu koko ajan. Koulu on paikka minne menna joka paiva ja ma olen varmaan ainut vaihtari, joka oikeesti tykkaa menna kouluun. Mun opettajat on tosi hyvia taalla ja mua vahan saalittaa meidan koulun OPO, joka saa ens vuonna yhden brassin ja pari kanadalaista tanne. Kanadalaiset kuulostaa ihan kivalle idealle, mutta mua pelottaa se brassi. Jos se on kiltti lapsi, sen kouluvuosi on mahtava... jos se vihaa koulua ja lintsaa koko ajan (kuten eraat mun tietamat brassit...), kaikki tulee kyselemaan silta miksei se ole kuin Alli ja Ana.

Lisaksi kaikki vaihtarit. Kun kaikki taiwanilaiset on tuntunu tollommilta kuin mun varvashiki, ne on murissu mukana. Kun ne on tuntunu jarkevimmilta ihmisilta ikina (hmm.. tama on kylla aika harvoin, taiwanilaiset on hauskoja ja sekopaita, mutta ei niita hirveen kaytannollisiksi voi kuvailla, ne rakastaa perinteita (huonojakin) liikaa) ne on ollu hurraamassa mun kanssa.

Nyt meita on enaa 11 jaljella ja seuraavana lahtee DaeLee... ja SITTEN MINA!!!

Tama viikko on siis hyvastijattoja taynna... eilen Beia lahti vanhempiensa kanssa Hong Kongiin pitamaan hauskaa,  ja pakko sanoa, etta itkin tahan mennessa eniten. (Kun Christina lahti, en ees tienny millon se oli lahossa. Kun Soo-Rim lahti, silmat oli vetiset. Kun Tomito lahti pari kyynelta vierahti poskelle. Kun Beia lahti, ne oli ISOJA kyyneleita... kun DaeLee lahtee, ma varmaan vollotan siella ihan hulluna.) Mua saalittaa Ana, jonka pitaa olla viimeinen, joka lahtee. Sen pitaa kattoa, kuinka kaikki lahtee ja kukaan (muu paitsi sen poikaystava) ei ole saattaan sita.

Asioita, joita tule kaipaamaan:

Dong gua cha, pearl milktea, taiwanilainen shaved ice, halvat kirjat, halvat dvdt, KENGAT, mun ruskettunut iho...

IHMISIA joita tulen kaipaamaan:

vaihtarit, luokka, kiinan ope, host-perheet, jiao guanit, muut opet, zhu ren, muut kouluhyypat, Shin Shinin kaverit, Rotary ja rotaract tyypit...

Vaihtarit oli ekana, vaikka ne kaykin mun hermoille niin pahasti.( NIIN ANA, KENEN OLI PAKKO TEHDA MULLE FACEBOOK TUNNUS???) Kuitenkin ne loppujen lopuksi ymmartaa mita ma ajattelen. ( NIIN DAELEE, OLIKO PAKKO KIRISTAA MUT KAYTTAMAAN SITA KERRAN VIIKOSSA??) On jotenkin raskasta ajatella, etta ma en ehka tule koskaan enaa nakemaan naita ihmisia. Se hyva puoli Kaohsiungissa asumisessa on, etta meita on erittain vahan. Vain 14. Ja me ollaan "family". Me kaydaan toisten hermoillemme ja meilla on draamaa ja ei ole draamaa ja kaikki tuntee toisensa. Ja musta oikeesti tuntuu, etta ne on mun perhetta (HEMMETTI MAYA MA SUOLISTAN SUT KUN ET MENNY LENTOKENTALLE KUN BEIA LAHTI!!)

Mutta nyt pitaa menna kiinan tunnille.

Nahdaan pia~~~n!

Heipa hei taas pitkasta aikaa~! Viime viikko hurahti Taiwan tourilla (n.7 paivaa kierrellen Taiwanin ihmekolkkia) ja nyt sita ollaan taas koulussa. Ensi viikolla mieli palaa Taichungiin ja Taipeihin. Mitas me siella siis tehtiin? Istuttiin bussissa ja paljon. Mie kuitenkin kerron nyt ne mielenkiintoset kohdat=illat hotelleissa. Ensimmaisena paivana mentiin Kentingiin ja siella riehuttiin uima-altaalla (pelattiin jotain brasilialaisia ja amerikkalaisia uima-allas peleja.) Seuraavana paivana mentiin Taitungiin ja siella me nukuttiin jossain ihme taiwanilaismokeissa. Mutta parasta oli se, kun illalla melkein kaikki vaihtarit lahti pilkkopimeella hotellin ramapyorilla jonnekin ihan hornan tuuttiin loytoretkeilemaan :D Siella retkella sitten seikkailtiin pari tuntia. Myohemmalla illalla meilla oli tyttojen kaa "girltalkit", mutta ne keskeyty nain: tytot juttelee kaikenlaista tyhjanpaivasta juorulehtihomppaa. Luiz tulee huoneeseen yllaan bokserit ja brasilian lippu ja alkaa karjumaan: "BRASIL BRASIL BRASIL...!" hyppien ylos ja alas. Tasta tuli loppuretken yleisin tapa ilmaista tunteita. btw. "Sharing is caring." Kolmantena paivana meidan piti menna jollekin ihan ihme pyoraretkelle, jota veti joku entisen huumehorhon nakonen jaba. Se pyoraretki meni nain: tassa on ananas, 5 min. tauko, voitte ottaa kuvia. Tassa on banaani, 5 min. tauko, voitte ottaa kuvia. Tassa on taivas, 5 min. tauko, voitte ottaa kuvia. Tassa on mango, 5 min. tauko, voitte ottaa kuvia. Mahtavaa, eiko? Illalla mentiin Vihrealle saarelle veneella ja siella me tavattiin muut vaihtarit. Siella laiva/veneessa me tavattiin myos Taipei countyn ja Taichungin vaihtareita ja mina paadyin saksalaisten matkaan. Sitten me pelattiin orjaa ja kaikki rupes nukkuun. MUTTA Paul totes, etta mun jalkakarvat on kuin metsa (ja ne oli sentaan vaan reidet, mun pohkeet oli erinomaisen sileat) ja ma paadyin sheivaamaan laivassa :D Hemmetin saksalaiset. Ainakin se myons, etta sen jalkakarvat oli kuin viidakko :D ja etta Annan jalkakarvat oli pahemmat kuin mun... Sitten siella saarella kavin loytoretkeilemassa Alexin, yksinaisen meksikolaisen kanssa. Nain epameksikolaisen meksikolaisen Rikardon (en tiia miten sen nimi kirjotetaan XD) ja ah, pitakasta aikaa, paasin juttelemaan amerikkalaisten, Luken, Catherinen ja Dominicin kanssa. Seuraavana paivana me jatkettiin matkaa ja paadyttiin johonkin ihmehotelliin, missa me vaan pestiin vaatteita ja mut vedettiin tahtomatta uima-altaaseen vaatteet paalla sen kolme kertaa :D Sielta me mentiin seuraavana paivana FOUR SEASONSIIN ja se hotelli oli super! Siella kalat soi mun jalkojen kuollutta ihosolukkoa ja aamupala oli mahtava ja me kaytiin kuumilla lahteilla JA MEIDAN HUONEESSA OLI KYLPYAMME ja sitten ma kavin viela salillakin :D Sen jalkeinen yo meni jossain hemmetin AFRIKKA HOTELLISSA. Siis siella hotellissa oli kirahveja ja jotain apinoita ja sarvikuonoja ja strutseja ja semmosta. Me ei kuitenkaan keskitytty elaimiin... vaan MM-KISOIHIN!!! Tassa illan tapahtumat: 1. Kaikki tyypit pakkautuu jatkien huoneeseen 2. Filippi ajattelee, etta screeni ei oo tarpeeksi iso, joten se ottaa mun avainkortin ja menee hommaileen parempaa telkkaria sinne. 3. Joku kailottaa "alakerrassa on kuvaa" 4. Kaikki juoksee apinanraivolla alakertaan meidan huoneeseen (jossa muuten oli kaks sankyakin) 5. yli 20 vaihtaria on yhdella sangylla kattomassa Meksiko - E-Afrikka ottelua mininaytolta (se kaapeli ei sit toiminu) karjuen MEXICO~. 6. Jotkut tyypit alkaa juomaan siella 7. Alli & DaeLee: "ulos, meidan huoneessa ei juoda!" 8. kaikki meksikolaiset ja suurin osa brasseista havis sielta silla sekunnil 9. Jaljella on Alli (finlandia), DaeLee (gringo), Mara, Kilian, Anna (Ich bein deutschlander tai jotain. en mina osa saksaa~) ja Filippi etta Felipe (BRASIL, BRASIL, BRASIL!) 10. kannustushuudot muuttuvat muotoon SOUTH-AFRICA! G0! G0! :D Ja sit seuraavana iltana mentiin kotiin. Ihmiset oppi paljon suomea ja mina opin portugalia ja oo... kuulin saksaa ylenpalttisesti.